lauantai 5. lokakuuta 2013

vuosipäivämme lähenee ! 6.10..2013

Eli aattelin nyt tehä tämmössen meidän tarina kuvian postauksen ku tällä viikolla en oo päässy tallille ja ku se meijän vuosipäivä lähestyy ! tarkka päivämäärä on siis 9.10.2013 kaikkein surullisinta on se etten pääse tuolloin tallille, koska sairaala reissu itselläni. Mutta siirryttäs niihin kuvii pidemmittä puheitta!
Ihaka ensimmäisellä ratsastuskerralla meno näytti suunnilleen tältä, eli ei kauheesti kehuttavaa tuossa omassa istunnassa tai ponin hallinnassakaan, toki poni siis hallinnassa oli ja näin mutta pää taivaissa vedeltii maita ja mantuja...
 aivan ensimmäinen hyppykerta näytti tältä, istunta on mitä kamalin...poni kyllä koittaa parhaansa mutta itse istun vain selässä ja nousen esteen tullessa siesomaan jalustimille...
 esimmäinen kerta ilman satulaa, hieman holtittoman näköistä menoa ja oikeestaa pelkästää käveltii, ravattii ja laukattii kenttää ympäri välillä vaihdettiin suuntaa...
 ekassa kuvassa kamala takakeno, mutta näihin aikoihin aloin oppia istumaan ponin kyydissä ja säätelemään vaihtia omanlaisekseni jotta se oli mukavaa ratsastaa ja vikasta kuvasta huomaa että tehtiin jo kaiken maailman ympyröitä ja kasikoita ja yms. 
 luottamus alkoi todellakin kasvaa ja tässä kuvassa nousin ihka ensimmäistä kertaa seisomaan ponin selässä, ensin toki aloitin polvillaan ja sitte kyykyssä, jonka jälkeen uskaltauduin ihan seisomaan.
 tämä kuva on otettu meidän ensimmäisestä yhteisestä joulustamme, tällä kerralla pidimme todenteolla todella hauskaa ja temmellettiin hangessa !
 tuli kevät ja lumet alkoi sulamaan, kenttä oli todella huonossa kunnossa mutta maastoon en vielä kanssasi uskaltanut lähteä, se on meinaan sinun power paikkasi, siellä ei meinaan rauhassa menty. Pää ei enää vaellellut taivaissa mutta muodoksi tuota ei voi missään nimessä kutsua, mutta tästä se lähti, jaksoit aina tallustaa märällä ja upottavalla kentällä...
 kesäloma alkoi jolloin rupesin ratsastamaan/käymään tallilla useammin n.2kertaa viikossa. Alettii kehittymään esteillä ja meno oli paljon hillitympää ja mukavempaa molemmille. Esteet oli se meijän laji, molemmat tykättiin kovasti ja aina myös onnistuttiin pienien mokien kera !
 tuuppailtiin paljon pöllyävällä ja kuumalla kentällä, kuumuuden takia et jaksaut oikein olla aktiivinen jolloin piti aina ajaa jonkun verran eteen. Teistä tuli Vesselinkanssa hyvä ystäviä ja et välittänyt mitään vaikka vesseli juoksi ja haukkui kentällä perässämme kun treenailtiin.
 pienen hyppytaon jälkeen kaivettiin taas puomit esille, kun ei viitsinyt jalkojasi kamalasti rasittaa vaikka itse tykkäsit ja nautit kun sait pompahdella esteiden yli. Todella monesti otin lopuksi satulan pois ja mentiin loppulämpät rauhallisesti ja kevyesti. Aina se ei ihan onnistunutkaan :D
 luottamus toisiimme vain kasvoi ja KASVOI !
 aloin luottamaan sinuun kunnolla ja uskalsin mennä kanssasi pellolle kruisailemaan ja maaston kävelemään ja ravailemaan rauhallisesti. Nautit jokaisesta askeleesta kun sait juosta niin kovaa kuin kintuistasi pääsi ja niistä kuinka rauhassa saimme jolkotella.
 mutta sitten tapahtui se suurin painajainen...takapääsi alkoi pettämään kesken ratsastuksen, kehityksemme tössäsi siihen ja jatkoimme rauhallisilla ja reippailla kävely lenkeillä taluttaen jonkin aikaa, aika vain kului todella hitaasti ja kerkesin jo masentumaan ettet tulisi ikinä terveeksi...
 mutta eräänä kauniina päivänä sain omistajaltasi viesti että voitais jo ruveta käppäilemää selästä käsin, olin niin onnellinen kuin ikinä mahdollsiat takapääsi ei pettänyt kertaakaan tuon tunnin aikana ja olit todella virkeä ja vielä kaiken kukkuraksi hyvin yhteistyöhaluinen, tässä sitä taas ollaan, turpa suoraan ja eikun vain menoski ! Me vielä näytetään kaikille että meissä on sitä jotain ja me vielä yhdessä onnistutaan selviämään tästä kaikesta mitä meille tapahtui ! <3
 
RAKASTAN SINUA AINA JA IKUISESTI !


4 kommenttia:

  1. Oot niin hyvä kirjottaa ja ja oli hyvä idea tehä tämmönen postaus! Sain itekki pientä inspistä! :)

    VastaaPoista

Julkaisen vain asialliset kommentit!